torstai 6. elokuuta 2015

Kuka ajoi Rosatomin syliin?

Tunteet ja poliittiset ambitiot määräävät keskustelua. Yritän lyhyesti, kovin paljon auki kirjoittamatta, kertoa tiedossa olevat seikat, jotka kestävät tarkastelun. Olen kaiken aikaa ihmetellyt, miksi Rosatomin vaihtoehdoksi on laitettu biotalous, joka toistaiseksi talousmatematiikassa häviää. Siirtymäkauden ajaksi nykyisessä poliittisessa maailmantilanteessa oikea vaihtoehto olisi ollut länsimainen reaktori.

Miten tämä meni?

Fennovoima on alun perin  suomalaisen kunnallispolitiikan ja saksalaisen E. ON -konsernin ydinvoimahanke. Luvan periaatepäätöksen hakuun voimalalle se sai vuonna 2010.

Kun lupia haettiin, Olkiluoto 3 oli myöhässä ja sähkön kulutuksen odotettiin jälleen kääntyvän tulevan nousukauden myötä kasvuun.

Kompromissina alustavia lupia annettiin kaksi. Kokoomukselle TVO:n lupa ja Keskustalle aluepoliittinen Fennovoima. Kaikkein paras hakija (Fortum) jäi rannalle, koska sen omistuspohja oli väärä ja Loviisa sijaitsee väärässä paikassa eli Uudellamaalla. 

Kun Fennovoima aloitti, laitostoimittaja oli vielä auki, mutta tuossa vaiheessa Rosatom ei ollut kärkiehdokas. Lobbarit alkoivat järjestäytyä. Kilpailussa olivat Toshiba ja Areva 1800MW:n reaktoreillaan. Arevaan oli jo vähän kyllästytty Olkiluodon työmaan vaikeuksien takia. Toshiba voitti Arevan mutta aivan loppumetreillä mukaan tuli musta hevonen, Rosatom. Fennovoima ilmoitti kesällä 2013 neuvottelevansa vain Rosatomin kanssa.

Kyse on enää siitä, menikö Fennovoima Rosatomin syliin soutaen vai ajopuuna. Ydinvoimalla on huono maine kaikkien muiden paitsi laskutaitoisten insinöörien keskuudessa. E. ON karkasi rivistä Saksan muutettua linjansa siten, että se ostaa ydinsähköä Ranskasta ja kehittää Saksassa uusiutuvia. Monet suomalaiset osakkaat, erityisesti kauppaketjut, säikähtivät mahdollista boikotointia ja huonoa mainetta. Kotimainen omistus karkasi.

Fennovoima oli kaatua ja sen olisi pitänyt antaa kaatua. Mikäli ydinvoimala siirtymävaiheessa (20-30 vuotta) on välttämätön, lupa olisi pitänyt antaa Fortumille tai TVO:lle, jotka molemmat olivat parempia ja kokeneempia hakijoita. Mutta lupaa ajettiin kolmikon surkeimmalle hakijalle kuin käärmettä pyssyyn.

Niinpä Rosatom tuli täyttämään E. ONin jättämän rahoitusaukon samalla kun se oli itse laitostoimittaja. Toshiba ei mitenkään olisi kyennyt samanlaiseen tarjoukseen. Rosatom ei ole aivan samanlainen kaupallinen yritys kuin yleisesti oletetaan yrityksen olevan vaan entinen Venäjän ministeriö. Se voi maksaa poliittisesta ja alueellisesta vaikutusvallasta ja se maksaa siitä mielellään.

Paradoksaalisesti mutkan kautta vihreä vastustus vei rahat ja Toshiban ja toi tilalle venäläisen voimalan ja venäläisen toimittajan.

Lisää yrityksiä karkasi. Kotimaisuusaste ei tahtonut täyttyä millään. Venäläiset kehittivät vielä bulvaanin, Migritin, jolle nauroi puoli Eurooppaa. Samalla Fortum sai lisäaikaa neuvotteluille. Missään vaiheessa ei ole ollut epäselvää, etteikö rakennettaisi ydinvoimalaa.

Miksi teollisuus haluaa ydinvoimaa? Eräs ystäväni luonnehti asiaa näin:

"Vihreä valhe" eroaa käytännön todellisuudesta. Ruotsi ei luopunut ydinvoimasta vaikka vihreän ideologian pohjalta niin päätettiin vuoden 1983 kansanäänestyksessä. Sähköenergian kulutus ja tuotanto ei käytännössä kehittynyt poliittisen ohjelman mukaisesti. Nykyään ruotsalaiset tuottavat 50% sähköstä ydinvoimalla, mikä on suuri osuus maassa, joka aikoinaan päätti luopua ydinvoimasta. Ruotsin ydinvoimaloiden ansiosta tuotantokapasiteetti ylittää reilusti omavaraisuuden, joten heillä riittää sähköä vientiin. Josta he (Ruotsin kansantalous) saavat, edullisen perusenergian lisäksi, miljardien vientituotot vuosittain.


Suomen suuri ongelma on siinä, että joudumme ostamaan reilut 20% ( 22% v. 2014) käyttämästämme sähköstä ulkomailta. Tuonnin määrä on lisääntynyt vaikka talouden kehitys on ollut varsin verkkaista. Jos jätämme pois käytöstä eniten ilmastoa rasittavia hiilivoimaloita niin tuonnin tarve kasvaa edelleenkin. Suomen kansantaloudesta katoaa joka vuosi lähes miljardi euroa ulkomaille pelkästään sähkölaskun muodossa. Jos, meillä tehtäisiin poliittinen päätös sähkön tuotannon omavaraisuudesta se johtaisi merkittävän suuriin investointeihin maamme energiantuotannon sektorille (lisäisi paljon työpaikkoja lisää seuraaviksi 15 vuodeksi).

Oli asian kanssa niin tai näin, tuo ei tee Fennovoimaa pyhäksi. Katsotaanpa prosessin outouksia.

Uuden ajan suomettajat

Yritysten ja poliitikkojen henkilökohtaiset talousedut ohjaavat päätöksiä. Euroopan unioni voi määrätä pakotteita ja vaatia yhteistä linjaa, mutta suomalaisen kunnallispolitiikan ja Mauri Pekkarisen tai Jan Vapaavuoren yli EU ei sentään kävele.

Prosessi on kuin b-luokan elokuvasta, paitsi että sankari toistaiseksi puuttuu. Rosatom osti STUK:n pääjohtajan suoraan virastaan omiin leipiinsä lobbariksi. Valtioiden välisen sopimuksen taas allekirjoitti Rosatomin toimitusjohtaja viestittäen tälläkin eleellään, että me olemme Venäjän valtio. Samalla Vapaavori tyrmää TVO:n pyytämän periaatepäätöksen.

Rosatom sai kohtuuttoman edun, sillä sen kanssa tehtiin yhteistyösopimus oikein vanhaan YYA-malliin jo ennen kuin Fennovoiman kilpailijat pudotettiin lopullisesti pelistä.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori pitää elinkeinoministeri Vapaavuoren ja työ- ja elinkeinoministeriön toimintaa poikkeuksellisen vakavana. "Kysymys ei ole pelkästään esittelevän ministerin esteellisyydestä ydinvoimaloiden periaatepäätöksissä vaan siitä, että työ- ja elinkeinoministeriö on sitoutunut edistämään Rosatomin liiketoimintaa. Sopimus on oppikirjaesimerkki epäasiallisesta vaikuttamisesta viranomaiseen, eli tässä tapauksessa työ- ja elinkeinoministeriöön."

Mutta oikeuskansleri, vallan väärinkäytösten silaaja ja isojen varpaiden suojelija oikein viran puolesta, ei nähnyt syytteen aihetta - hän vastasi näin jo suoraan kesämökiltä. 

Migrit-jupakka tulee olemaan legenda. En haluaisi itse kirjoittaa kroatialaisista bulvaaneista, jotka nyt ovat kadonneet kuin tina tuhkaan. Näitä asioita on käsitelty julkisuudessa riittävästi.


Pakotteet muuttujina


Juha Sipilän asema on selvä. Rahavirta pitää saada omaan vaalipiiriin, joka tällä kertaa sattuu olemaan myös pääministerin vaalipiiri. Olli Rehn tietysti olettaa, että energiatalous jätetään jatkossakin pakotteiden ulkopuolelle. Toivotaan niin, mutta ei tämä maailma ole mikään Toivonliitto.

Jos USA liittää jossain vaiheessa Rosatomin pakotteiden piiriin... Maassa on puolivalmis ydinvoimala, jonka pääomistajan ja urakoitsijan kanssa ei saa olla missään tekemisissä ja projektissa on jo kiinni miljardi tai pari suomalaisten veronmaksajien rahaa. Hankkeessa otetaan jättimäisiä poliittisia ja taloudellisia riskejä.

Kai Paananen voi kertoa, millaisia vaikutuksia pelkästään henkilöön menevällä iskulla on:

Yhdysvaltojen uudella pakotelistalla olevan Kai Paanasen mukaan tilanne on hänen liiketoimilleen kuolinisku. Noin 500–600 henkeä työllistävän SET Groupin yt-neuvottelut ovat jo käynnissä. Ensimmäiset yt-neuvottelut koskevat 130 henkilöä.


– Toimintaedellytykset ovat menneet. Pankkirahoitukset ja luottokortit on katkottu, mutta toivomme etteivät yt-neuvottelut kärjisty irtisanomisiksi, Paananen kertoo Ylen Ykkösaamulle.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti