perjantai 17. heinäkuuta 2015

Ydinvoimaa vai tuulivoimaa - vai jotain muuta?

Ville Niinistö on ollut riemuissaan Fennovoiman rämpimisestä, kuten moni muukin. Jopa ydinvoiman kannattajat näkevät Rosatomissa Kremlin poliittinen ekspansiivisen operaation. Monet kannattajat olisivat halunneet luvan Fortumille ja laitetoimittajaksi Toshiban, mutta hanke "pekkaroitiin" etukäteen arvioituna kaikkein surkeimmalle hakijalle, eli täysin kokemattomalle hätäisesti kyhätylle ja hajanaiselle alueelliselle yritys- ja kuntaryppäälle, Fennovoimalle.

Kotimaisuusastetta on vaikea saada. Surkuhupaisalle kroatialaisen bulvaanin tarinalle laittoi lopulta stopin ministeri Olli Rehn. Ilman tätä päätöstä Rosatom olisi ollut hyvin pian enemmistöosakas. Uskon edelleen, että se jonain päivänä sitä on, sillä tapahtuuhan omistuspohjassa muutoksia rakentamisen jälkeenkin. Kotimaiset sijoittajat kyllä karkaavat jatkossakin, sillä ydinvoimalla ei ole hyvä maine länsimaissa. Uusia kannuja rakennetaan enää itämaihin ja Intian kaltaisiin paikkoihin. Suomeen.

Ammattijärjestöistä SAK otti Ihalaisen suulla kantaa ja kertoi, että hanke ei saa kaatua.

Miksi Suomi on tilanteessa, jossa vanhakantainen ydinteknologia tuntuu olevan ainoa talouspoliittinen vaihtoehto? Pitää tutkia asiaa. Minulla oli tilaisuus kuunnella kahden täysin vastakkaista mieltä olevan ystävän dialogi ja seurata muutamia viitteitä. Lukija ratkaiskoon, kuka voitti väittelyn.


Insinöörijärki ja vihreä ajattelu vastakkain


Vihreiden viimevuotisessa esityksessä ”Vaihtoehto Fennovoimalle” todettiin avoimesti, että tukiaisia vaativien uusiutuvien lisäksi pitäisi vieläpä antaa verohelpotuksia maakaasun käytön lisäämiseksi. Mistä ilmansuunnasta tämä lisäkaasu tulisi?

Insinööri laskee, että voimala olisi Suomen maaperällä kytkettynä meidän sähkönsiirtoinfrastruktuuriimme eikä sähköntuotannon alasajosta tai rakennusaikataulun venymisestä olisi kuin haittaa venäläisosapuolelle, joten se siitä riippuvuudesta. Insinööri laskee, että uusi ydinvoimala kenen rakentamana tahansa tosiasiallisesti vähentää energiariippuvuuttamme ja palauttaa huoltovarmuuden. Ydinvoimalasta ei myöskään tule hiilidioksidisaastetta.

Vihreä ajattelija toteaa tähän, että sieltä tulee muunlaista jätettä, jonka tulisi säilyä satoja tuhansia vuosia kestäen sodat ja luonnonmullistukset. Ajanlaskumme alusta on 2000 vuotta.

Ajattelija huomauttaa lisäksi, että Länsi-Euroopassa on meneillään murros, joka tarkoittaa siirtymistä keskitetyistä energiaratkaisuista kohti hajautettua sähköntuotantoa. Nyt meillä linjan sanelevat energiateollisuus ja raskas teollisuus, jotka perinteisesti vetävät yhtä köyttä. Energiateollisuus suojelee omia etujaan, koska uudet energiaratkaisut ovat suoraan sen pussista pois, mutta raskas teollisuus sopeutuu siihen energiaratkaisuun, mikä kussakin maassa poliittisesti valitaan. Kun valitaan ydinvoima x:ksi kymmeneksi vuodeksi, murrosta viivytetään ja pudotaan kansainvälisen kehityksen kelkasta. Eikö?

Karkeasti kyse olisi siis siitä, valitaanko Ruotsin ja Saksan kaltainen linja, jossa nyt pitää kestää fossiilien käytön lisäämispuheita ja kaasunlutkutuspuheita ja jossa tavoitteena on täydellinen energiaomavaraisuus 100% uusiutuvilla vuoteen 2050 mennessä, vai valitaanko tämä itäeurooppalaisempia perinteitä noudattava linja.

Insinööri sanoo aiheellisesti, että uusiutuviin energiamuotoihin liittyy myös voimakas lobbaus. Tuulivoima on iso bisnes ja veromarkoin tuettuna vieläpä turvallinen bisnes. Veronmaksaja maksaa tappiollisen tuotannon. Alumiiniteollisuus ja osa kemianteollisuudesta on ilmoittanut nostavansa Saksasta kytkintä, jos politiikka jatkuu. Teollisuus onkin ollut vapautettu uusiutuvien lisämaksuista, joten kaiken kustannuksen on kantanut tavallinen kansa. Tämä on täysin kestämätöntä pitemmän päälle.

Saksassa poltetaan lisäksi hiiltä. Uusimmat uutiset Saksasta kertovat, että hiilenpolttoa on pakko vähentää ja korvata - maakaasulla. Energiariippuvuus Venäjään kasvaa.

Mutta vihreä kuiskuttelija ei luovuta. Eikö Saksan ja Ruotsin esimerkissä ole muka meidän tiemme? Uusiutuvan sähkön osuus on Suomessa perinteisesti ollut korkealla tasolla. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana kehitys on Suomessa polkenut paikallaan toisin kuin vertailumaissa. Vertailumaissa on tehty selkeät poliittiset päätökset suunnanmuutoksesta kohti uusia energiateknologioita, kuten hajautettua energiajärjestelmää ja uusia tuotantoteknologioita (tuulivoima ja aurinkoenergia). Erityisen suuri ero vertailumaihin nähden syntyi 2000-luvun alkupuolella, jolloin Suomessa päätettiin kolmen uuden ydinvoimalan rakentamisesta. Suomessa käännös ydinvoimaan on ollut yhtä nopea kuin Saksassa muutos uusiutuvaan energiaan.

Vertailumaissa moderni energiapolitiikka nähdään kokonaisvaltaisesti kilpailuetuna ja talouskasvun ja työpaikkojen lähteenä, kun taas Suomessa moderni energiapolitiikka on totuttu näkemään kilpailukykyä heikentävänä kustannustekijänä. Huomionarvoista on, että vertailumaiden vaihtotase on positiivinen, kun Suomen vaihtotase on negatiivinen. Vertailumaiden työttömyysaste on myös Suomea alempi. Mikä vielä mättää? Kerro, insinööri!

Suomi rynnii kolmossijalla uusiutuvien käytössä

Insinööri kertoo. Saksassa kaikki eivät ole aivan innoissaan uusiutuvien lisäkäytöstä. Lisäksi hän huomauttaa, että olemme edelläkävijä. 36,8% on aidosti uusiutuvaa biomassa mukaan luettuna. Monella on pitkä matka samaan. Saksakin ostaa sähköstään suuren osan Ranskasta, jossa se tehdään kokonaan ydinvoimaloissa. Suomi rynnii uusiutuvien käytössä kolmossijalla — osuus 36,8 prosenttia!

Mietitään lisäystä. Suomeen mahtuu sähköntuotannosta ainakin 20% puhtaasti stokastisia, etenkin tuulivoimaa. Aurinkosähkö on melko typerä veto, koska melkein kaikki tuotanto tulee kesällä, jolloin sähköntarve on pienin ja se saataisiin katettua vähäpäästöisesti muutenkin. Suhteellisen pienillä kuluilla tuota varmaan saadaan nostettua ehkä 30 prosenttiin.

Tuon 20-30% jälkeen kustannukset nousevat rajusti. Vesivoima on tapissaan noin 15% osuudella ja lisävaljastaminen tuhoaisi luonnontilaiset kosket. Mistä loput ja millä rahalla? Suomessa ei edes tuule, kuten Pohjanmeren rannikolla. Esimerkiksi Tanskan politiikka maksaisi veronmaksajille noin 4 miljardia vuodessa (Suomen koko puolustusbudjetti esimerkiksi on 2,5 miljardia €). Syntyneen työpaikan hinta veronmaksajille olisi meillä vuodessa 170 000 €.

Suomessa tuetaan tuulivoimaa 250 miljoonalla vuodessa. Osa kyseisestä summasta maksetaan ulkolaisille keinottelijoille, osa menee kotimaiseen pieneen piiriin. Tuulivoimalan investoinnin ollessa 1400 €/KWh, tuotantokustannus heikkotuulisella alueella on yli 100 €/MWh. Kun taas hyvätuulisella alueella päästään 71 €/MWh. Euroopan halvin tuotantohinta on Tanskan voimaloilla, 61 €MWh. Me maksamme tällä hetkellä veronmaksajien pussista 75-100 euroa jokikistä megawattituntia kohti.

Insinöörille puheet ydinvoiman alasajosta ovat siis  ydinvoiman vastustajien toiveajattelua, joka voi toteutua vain jos ilmastosopimuksilla pyyhitään persettä.

Miten sitten vaikuttaisi tuulivoiman tuotannon lisääminen kaksinkertaiseksi Suomessa?

Miksi juuri tuulivoimaa? Miksi ei Suomessa luontevampaa puubiomassaa? Koska vuonna 2011 voimaan tullut uusiutuvan energian tukijärjestelmä takaa siihen mukaan pääseville tuulivoimaloiden omistajillesähköstä markkinahinnan lisäksi runsaan tuen valtion varoista. Tämän hankkeen ajoi läpi ministeri Pekkarinen, jonka tytär ja vävy ovat bisneksessä.

Metsäteollisuuden lobbari muistuttaa, että Suomessa valtaosa uusiutuvasta energiasta saadaan puubiomassoista. Meillä luontaisinta on panostaa bioenergiaan ja sen tarvitseman uuden teknologian kehittämiseen. Teollista kasvua voidaan tehokkaimmin edistää innovaatiotuilla tuotantotukien sijasta. Puupohjainen sekä maatalouden tuottama bioenergia, turpeen kohtuullisesti rajattu käyttö ja uusiutuvan energian hajautettu tuotanto voisivat tarjota arviolta jopa 90 000 työpaikkaa, ja ovat Suomelle luontaisempia kuin kallis ja ailahteleva tuulivoima.

Toisaalta, sanoisi insinööri, biomassa ei ole kokonaisuutena päästöneutraalia, kuten kovasti haluttaisiin kuvitella. IPCC:n arvioissa biomassan päästötase on kasvanut 18-kertaiseksi vuodesta 2011 vuoteen 2015, ja se voi hyvin kasvaa edelleen. Suomessa tästä ei haluta puhua, ja VTT:ltä potkaistiin viime vuonna pihalle biomassan päästötasetta tutkinut (ja viralliseen totuuteen kriittisesti suhtautunut) ryhmä. Jos biomassan päästötase ryhdytään laskemaan totuudenmukaisemmin, biovoimaa paljon käyttäville maille tulee päästöoikeuksien muodossa vielä kallis lasku...

Tukijärjestelmän vuoksi tuulivoimalahankkeita on ainakin suunnitteilla viisinkertainen määrä siihen nähden, mitä edes voitaisiin ottaa nykyiseen tukijärjestelmään. Maakunnissa on pyritty osoittamaan tuulivoimalle kaikki mahdolliset ja usein mahdottomatkin alueet. Tarvitaan kiireesti ohjeistusta.

Laskupäällä selvinnee, mitä tuulivoima tekee kannattavuudelle.

Nykyisillä ja sähköfutuurien ennustamilla sähkön hinnoilla (alle 50 €/MWh) ainoa kannattava lisäkapasiteetti on hiili- ja kaasuvoimaa, jos sitäkään.

Suomessa ollaan jo melko pitkällä uusiutuvien käytössä, lähinnä puun polttamisen johdosta. 

Tai sitten voidaan todeta, että eipä tälle ilmastonmuutokselle nyt kannatakaan tehdä mitään, paitsi mitä nyt vähän viherpesua. Sekin on joillekin ilmeinen vaihtoehto, mutta jos pitää valita ydinvoimalan ja sen välillä, laskutaitoinen insinööri ei kauaa mieti.

Johtopäätös


Tällainen keskustelu on käyty. Mikä on totta? Koska kaikki maailman ympäristöongelmat ovat jossain suhteessa energiaan, ainoa tapa pelastaa maailma olisi vähentää rajusti kulutusta ja tehdä kasvusta kirosana. Tiedän, että tämä on linkolamaista puhetta, mutta ei ole ollut pitkään aikaan mielipidekysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti