torstai 4. kesäkuuta 2015

Rauha Ukrainaan?

Merkel ja Hollande laittoivat poliittisen arvovaltansa peliin, kun toinen Minskin neuvottelukierros saatiin päätökseen helmikuussa. Putin sai miltei kaiken haluamansa siihen asti - paitsi Harkovan, Odessan ja erityisesti Mariupolin. Nyt tämäkin Minsk II -sopimus rakoilee. 2.6. - 3.6. venäläisten tukemat kapinalliset hyökkäsivät voimakkaasti Marinkan (myös Mariinka) kaupunkiin ylittäen tulitaukorajan. Tästä on tavallista tarkempi ETYJ-raportti.

Taustaa

Minsk I oli syyskuun puolivälin jälkeen 2014, kun venäläiset panssarijoukot olivat vyöryneet rajan yli lyömään pitkälle edenneet Ukrainan hallituksen ATO-joukot. Tämän ensimmäisen tulitauon rikkominen alkoi välittömästi "kapinallisten" toimesta Spartakin lentokentän ja Debaltseven tienristeyksen alueilla. "Donetskin kansantasavallan" (DPR) kapinallispäällikkö Zakhartsenko sai Kremlistä tehtäväkseen ottaa nämä alueet. Venäläisten jatkuvasti lisäämällä tuella se onnistui erillistaisteluissa. Ensin selvitettiin pitkällisten hyökkäysten jälkeen Spartak, ja sitten oli Debaltseven vuoro. Keväällä Venäjä lisäsi huomattavissa määrin kalustoa, ammuksia ja antoi sotatoimissa vahvaa tiedustelu- ja tulitukea "kapinallisjoukoille", jotka nekin ovat miehistöainekseltaan suurimmaksi osaksi Venäjän kansalaisia.

Sotaa, tai "konfliktia", johdetaan Kremlistä.

Minsk II sopimuksessa raskaat aseet piti viedä vähintään 50 km:n päähän rintamalinjasta. Sopimuksen teon aikana ja sen jälkeen venäläisten tukemat joukot yrittivät kaapata Azovanmeren rannalla olevan Mariupolin tulppana olevan Shyrokynen, mutta vapaaehtoisrykmentti Azov kykeni estämään hankkeen. Mariupolin esikaupunkialueita myös tulitettiin raskailla aseilla idästä.

Azov-pataljoonassa Shyrokynessa taistellut Suomen kansalainen Carolus Löfroos kertoi helmikuussa tämän kirjoittajalle: "Ne eivät olleet mitään paikallisjuoppoja ja kaivosmiehiä. Ne liikkuivat kuin ammattilaiset ja toimivat kuin ammattilaiset."

Carolus L Azovanmeren rannalla:



Mitä Venäjän pitää saavuttaa?'

Voimme toki puhua käsitteillä "DPR" ja "LPR", ja suunnitelmaan kuuluukin hankkia näille "kansantasavalloille" poliittinen status, jotta Ukraina katsoo ne neuvotteluosapuoliksi. Sen jälkeen kansantasavallat voivat yhdistyä Novorossijaksi, joka mahdollisesti liittyy Venäjään "kansanäänestyksellä". Vaalitarkkailijoiksi kutsuttaneen Johan Bäcmanin kaltaisia "tunnettuja länsimaisia ihmisoikeusaktivisteja".

Debaltseven kaupungin teiden ja rautateiden risteys ja Spartakin alue olivat pahasti Luhanskin ja Donetskin yhteyden esteenä.

Venäjällä on paljonkin voitettavaa, ja paljon se on voittanut. Sekasortoisessa tilassa pidetyn Ukrainan talous on kuralla ja yhteiskunta epäjärjestyksessä. Miten se voisi enää olla EU-kelpoinen? Jäätynyt konflikti riittää jo pitkälle. Toisaalta maayhteys Krimille olisi saatava. Sen tiellä ovat Shyrokyne, Mariupol ja Berdyansk.

Hyökkäys Marinkaan 3.6. oli mahdollisesti harhautushyökkäys, mutta mikäli toiminta ei jatku toisaalla, se saattoi olla myös yritys työntää hallituksen joukot pois Donetsk-Mariupol-tien pohjoisosien tuntumasta liikeen myöhemmäksi jatkamiseksi. Sen avulla saattoi myös seurata Euroopan reaktioita.

Venäjän sota

Venäjä ei omien sanojensa mukaan ole osallisena sodassa. Sotilaat ja DPR julkaisevat kuitenkin tavan takaa kuvamateriaalia, jonka mukaan asia on aivan toisin.

Tällä Marinkassa kuvatulla videolla esiintyy yhdenmukaisen venäläisen jakovarustuksen omaavia miehiä, joista yhdelläkään ei ole ukrainalaista aksenttia:

https://www.youtube.com/watch?v=eSok4WWRjB0

Tällä videolla liikkuu panssaritulitukiryhmä, jonka kalustona on mm. T-72B1, jota ei ole Ukrainan armeijalla:

https://www.youtube.com/watch?v=iX-rV0Ew7Hs

Ja tässä liikkuu tavallinen puskajussiporukka, joka ottaa vastaan tappiot ja yrittää vallata alaa "saappailla". Näillä rivimiehillä saattaa olla ryhmän- ja joukkueenjohtajana spetsnats, miehistönä vapaaehtoisia Venäjältä tai Itä-Ukrainasta. Myös serbejä, osseetteja ja tshetseenejä osallistuu sotaan.

https://www.youtube.com/watch?v=NPavEcUUtM4

Miksi Eurooppa menee toistuvasti retkuun?

Tämä on hyvä kysymys. Mikäli Marinkan hyökkäys oli koepallo, jonka tarkoituksena on seurata vastareaktioita, niitä ei ole tullut. Suomessa hyökkäys ja Minskin protokollan rikkominen ei aiheuttanut oikein mitään tuntemuksia. Mikäli tämä on Euroopan tasolla linja, Putinille on annettu signaali, jota hän on odottanutkin: tie on taas vapaa uusille operaatioille, ja ainahan lyödyn Posroshenkon ja pelokkaan Euroopan voi pakottaa uusiin sopimuksiin, jotta "rauhanomainen kehitys" jatkuu eikä maailmanrauha vaarannu.

Sitä ennen voi laajentaa aluetta taas hiukan. Pala palalta.

Niinhän sen piti mennä. Mutta vieläkö Merkelin ja Hollanden poliittinen asema kestää yhden konttaamisen? Itse epäilen, että ei. Kolmatta kierrosta Minskissä ei välttämättä enää tule.

Lisäksi Yhdysvallat alkaa kyllästyä. Se alkaa tulla siihen tulokseen, ettei Venäjä usko sovittelua ja nöyristelyä vaan tulee siitä vain hullummaksi.

Ukrainan presidentin mukaan Ukrainan ja Venäjän rajan täydellinen kontrolli on edellytys Donbassin rauhoittumiselle. Arvatkaa, mikä maa ei halua rajaa kenenkään, (ei ETYJin, ei YK:n, ei Ukrainan) kontrolliin..?

Juu. Oikein.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti