torstai 11. heinäkuuta 2013

Räsäsen testamentit

Tämä on kirjallisuushistoriallinen näkökulma, ei uskonnollinen.

Päivi Räsänen kuumentaa. Hän ottaa ajoittain tiukasti kantaa eutanasiaan, aborttiin ja homoavioliittoihin. Kirkosta eroaa väkeä aina, kun hän avaa suunsa. Hän voi suunnata puheensa omille joukoilleen pienillä paikkakunnilla, mutta ne napataan ja julkaistaan. Tulee kohu.

Yksikään toinen poliitikko ei ole näin suosittu. Arhinmäki voisi mainiosti sanoa, että jalkapallosäännöt ohittavat perustuslain, eikä kukaan moittisi. Hän voisi sanoa, että tasa-arvon toteuttaminen vaatisi voimakeinoja omistavaa luokkaa vastaan eikä siinä olisi edes mitään uutta, sen sanoi jo Marx. Hän voisi sanoa kannattavansa sitä vaikka televisiouutisissa - mutta se jäisi siihen.

Miksi Päivi Räsänen saa palstatilaa? Kankaanpään paikallislehti julkaisee jutun, jossa Räsänen puhuu lain ohittavasta moraalista, joka löytyy Raamatusta. Homma kimpoaa rakettina valtakunnalliseen mediaan. Sitten erotaan kirkosta, vaikka Räsäsellä ei ole siellä mitään virkaa, hän ei ole pappi eikä piispa. Hän on yksinkertaisesti ammattipoliitikko Suomen Kristillisdemokraateista.

Räsänen on tietenkin täysin oikeassa siinä, että laki ei aina ole "oikein". Laki on vain määrittelykeino. Meillä on paljon lakeja ja asetuksia, mutta eivät ne kata elämän monimuotoisuutta. Suomessa lait ovat humaanimpia kuin Neuvostoliitossa tai natsi-Saksassa lait olivat, mutta emme voi tehdä tarkkaa prognoosia sille, mitä lakeja esimerkiksi Euroopan liittovaltiossa on 30 vuoden kuluttua. Otetaan hypoteettinen esimerkki: Väestö vanhenee, mikä on kansantaloudellisesti kestämätöntä. Koska elinikä nousee, on välttämätöntä laatia direktiivi nuorentamiseksi. Kun ihminen täyttää vaikka 130 vuotta, alkavat toimenpiteet. Kysymys kuluu enää, minkä ikäisenä aletaan laittaa uuniin? Olisiko tällaisen lain ehdottaminen aikanaan ongelma Valtion taloudelliselle tutkimuskeskukselle, jos Euroopassa kaikki perustuu jatkuvaan kasvuun? Aritmeettisesti ei voi olla.

Räsäsen puheita ei kuitenkaan ole KKO:n päätöksellä hiljennetty. Joidenkin mielestä Suomessa on periaatteessa sanavapaus, kunhan Halla-Aho pitää turpansa kiinni. Räsänen saa puhua, ja hänen puheittensa matka julkisuuteen on vaivaton. Eikö se ole poliitikolle vain hyväksi? Kirkko menettää ja kristillisdemokraatit voittavat.

Ristiriitojen Raamattu

Onko Raamatussa neuvoja, jotka ohittavat omat lakimme? Mistä kohdasta pitäisi lukea? Vanhasta vai Uudesta testamentista? Nehän ovat välillä toisiaan tukevia ja välillä toistensa vastakohtia. Jos teosta tarkastelee maailmankirjallisuuden kiistattomana merkkiteoksena, israelilaisena kertomaperinteenä, pääsee hiukan objektiivisemmin tutkimaan tuon hienon teoksen vakavia ristiriitoja.

Siinä, missä Vanha testamentti käskee ottamaan "silmän silmästä", Uusi testamentti ehdottaa "kääntämään toisenkin posken" ja "rakastamaan vihollisia". UT:n pitäisi olla kristinuskon ohjeellinen kaanon, mutta jostain syystä erityisesti vihan, väkivallan ja suvaitsemattomuuden ideoita nykymaailmassa pönkitetään Tanakin, juutalaisuuden pyhän kirjan pohjalta.

Historiallisena henkilönä Jeesus oli vallankumouksellinen puuseppä, joka tuomittiin kuolemaan. Hän seurusteli huorien, varkaiden, sotilaiden ja jo tilastollisen todennäköisyyden valossa usean homoseksualistin kanssa. Täydellinen hippi, oikea rebel tuo alkukristittyjen Jumalan pojaksi mainitsema mies. Hän oli raju ja vahva, kaatoi pöydät ja ajoi markkinaväen ulos temppelistä. Sitä temppua ei uskalla tehdä nykyisin kukaan. Markkinat ovat pyhät, markkinat ovat uskonto!

Uuden testamentin hahmo hyökkää voimallisesti kirjanoppineita vastaan ja poimii Tanakista kaiken sen, mikä vähänkin viittaa lähimmäisenrakkauteen ja laajempaan ymmärrykseen. Hänen mielestään fariseusten tulkinta on syntynyt vain pönkittämään heidän omia etujaan, tärkeilyään ja köyhien alistamista. Jeesus tapetaan, mikä ei yllätä ketään, joka on perillä ihmisyhteisöistä ja siitä tavasta, jolla ne toimivat.

Karismaattisen toisinajattelijan jäljille syntyi uskonnollinen lahko, joita sanotaan kristityiksi. Varhainen Jerusalemin seurakunta muovasi käsityksensä persoonasta, ja siihen perimätietoon on sitten tullut paljon lisiä. Jotkut tarinat lienevät oikeutetusti Jeesuksen, jotkut ihmeteot voi mainiosti jäljittää profeetta Elian päiviin asti. Joka tapauksessa varhaisin suulliset tarinat kirjamuotoon keräillyt oli Markus, Pietarin oppilas, jolla oli myöhemmin erimielisyyksiä Paavalin kristinuskon käsityksen kanssa. Paavali oli piintynyt vanhapoika, johon usein vedottiin, kun haluttiin vaientaa naiset seurakunnissa.

Kiistoja onkin riittänyt, mutta se on enemmän uskonnonhistoriallinen asia.

Vanha testamentti - paimenkansan taruja ja Hesekielin politiikkaa


Arvostetun kirjallisuushistorioitsijan Henrik Schückin mukaan Israelin vanhin kertomaperinne on säilynyt hyvin turmeltuina mukailuina. Babylonialaiset, kanaanilaiset ja israelilaiset tarut olivat runsaita. Pieni osa otettiin kaanoniin: voittaneen puolueen kirjoitukset. Niillä tarukronikoilla, jotka edelsivät Mooseksen kirjoja, ei vielä ollut uskonnollista luonnetta.  Pakkosiirtolaisuuden aikana uskonnollisista laeista, kuten Sefer Hattorasta (Mooseksen kirja 12 - 26), tuli ensimmäinen yhdistävä side. Se oli tarkoituksenmukaista.

Pappiskoodeksi on toinen pakkosiirtolaisuuden ajan kirja. Siinä Hesekiel luo uskonnollisen perustan pappisvaltiolle, joka silloin kangasteli hänen puoluelaistensa mielissä. Samaan tapaan syntyi profeettakaanon. Tarut sovitettiin ajan poliittiseen henkeen.

Kanaanilaiset olivat rauhaarakastavia talonpoikia ja paimentolaisia, joilla oli useampia jumalia, joista tärkeimmät olivat El Olam, El Eljon ja El Laharoi. Nämä kolme vilahtavat muuten vieläkin Mooseksen ensimmäisessä kirjassa. Schückin mukaan aivan toisenlaisia olivat israelilaiset, sotaisa rosvoheimo, joka hyökkäsi Kanaaniin autiomaasta noin 1380 eKr. Heidän heimojumalansa Jahve oli alkuaan vulkaaninen vuori- ja myrskyjumala, myöhemmin sodan jumala. Israelilaiset olivat intohimoisia sotureita ja uskonnollisia puoluemiehiä. Kreikkalaisten humaani käsitys vihollisista oli heille vieras. Heidän runoutensa on perusluonteeltaan uskonnollista; babylonialaisten ja kanaanilaisten tarusto taas oli jotain muuta.

Vanhin tunnettu israelilainen runo, Lemekin sotalaulu kuuluu näin: "Minä surmaan miehen haavastani / ja nuorukaisen mustelmastani, / Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, / mutta Lemek seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa."

Huomautan, että Uuden testamentin nasaretilainen toisinajattelija määräsi antamaan anteeksi täsmälleen saman määrän.

Israelilaiset olivat jakautuneet toisistaan riippumattomiin klaaneihin, samoin olivat kanaanilaiset. Asukkailla oli jatkuvaa kahakointia, sillä kyläyhdyskunnat sijaitsivat toistensa lomassa. Tämän ajan israelilaisten runot ovat kostonhimoisia ja sotaisia. Tarut kertovat taisteluista kanaanilaisia, moabilaisia, ammonilaisia ja uusia tunkeutujia, filistealaisia vastaan. Runoissa Jahve yleensä sotii taivaan joukkojen kärjessä, ja Jahve todella olikin ainoa selväpiirteinen heimojumala alueella.

Varsinainen lakijuutalaisuus alkaa Hesekielistä. Hän esitti pakkosiirtolaisille, että Jerusalem oli kukistunut, koska kansa ei ollut seurannut sääntöjä Jahven palvelussa. Elpyminen riippui nyt täysin lain tarkasta noudattamisesta. Hesekielin uneksima pappisvaltio synnytettiin. 445 eKr Esra ja Nehemia saattoivat viisi Mooseksen kirjaa voimaan Jerusalemissa. Asiasta kiisteltiin valtavasti. Vastustus oli ankaraa.

Kaikki "kerettiläinen" kirjallisuus tuomittiin häviöön. Ensimmäinen opillinen vallankumous juutalaisten parissa orasti juuri 2000 vuotta sitten, mutta se päättyi ristille. Samalla kylvettiin monien barbaarikansojen tulevan pääuskonnon siemen.

Usko vai uskonto?

Moni uskoo. Jokainen kehittyvä ihminen pääsee solipsismista ja tajuaa, että maailmankaikkeus, luonto itse, on suuri, suurempi kuin itse on. Jotkut osaavat tulkita elämän merkkejä uskon kautta ja kutsuvat elämän kantavaa voimaa Jumalaksi. Mutta lakiuskonto on pelkkää ortodoksiaa. Jos meillä ei olisi tätä kristinuskoa, meillä olisi joku toinen. Ja uskontoa tarvitaan oikeasti vain lohduksi kuoleman kaltaisia realiteetteja vastaan.

Ortodoksian vuoksi moni loppujen lopuksi irtautuu kirkosta. Ei sen vuoksi, että kirkko on liian liberaali tai liian tiukkapipoinen - se on kosmeettista. Jos irtipyristelevä omaa elävän uskon, syntyy uusi liike, uusi lahko ja valitettavasti vain uusi kirkko. Jos taas lähtijä ei usko, hän on miettinyt, miksi ihmeessä maksaa kirkollisveroa.

Samalla unohdetaan se hyvä, mitä seurakuntatyö saa aikaan. Kirkon perheneuvonta on tehokkaampi kuin sosiaalivirastojen vastaava, ulkomaanapu tarkempaa ja hyödyllisempää kuin ministeriöiden megakalliit hankkeet. Nämä ovat vain pieniä esimerkkejä. Hyvän unohtaminen on myös tiedon puutetta. Kirkon toimintaa ja tuloksia ei tunneta. Kansalaiset näkevät vain sovittamattomia ristiriitoja ja ikiaikaisia hassuja uhrimenoja nykyaikaisempaan sofistikoituneeseen messukaapuun puettuna.

Kirkko herättää tunteita. Päivi Räsänen ilmeisesti edustaa kaikkea sitä, mitä kirkkouskovaisissa inhotaan, vaikka kirkko ei vastaa poliitikon puheista. Kirkosta muistetaan lähteä, kun Räsänen puhuu - miltei riippumatta siitä, mitä hän puhuu. Mutta suurin syy on se, mikä virkamöhkäle vallankumouksellisten alkukristittyjen laitosjälkeläisestä on tullut. Jos kirkko haluaa olla rikas ja suuri, se ei onnistu enää, mutta kirkko puhdistuu kutistuessaan pakostakin ajan kuluessa uskovaisten seurakuntayhteisöksi.

Tai sitten kaikki jatkuu ennallaan.



Lisäys:

Raamatun tulkinnallisia ristiriitoja on selventänyt kielenkääntäjä, teologian lisensiaatti, pastori Jukka Norvanto, joka avaa kansantajuisesti minkä tahansa säkeen merkityksen. Ne voi kuunnella tästä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti