sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Opetusviranomaisten digitaalinen itsetunto

"Kansainvälisissä vertailuissa Suomen koulujen yleinen tietotekninen varustelutaso luokitellaan parhaimpien joukkoon. Tietoliikenneyhteyksien, tietokoneiden, kosketustaulujen ja oppimisalustojen määrät sijoittuvat vertailussa keskitason molemmin puolin, mutta niiden käyttö on selvästi vähäisempää kuin muualla."

Tästä huomiosta opetusviranomaiset hermostuivat niin paljon, että he alkavat käyttää direktio-oikeutta murtaakseen luupäisten koulujen vastarinnan. Opetusministeri Krista Kiuru on kuullut Opetushallituksen kutsun ja aikoo antaa täyden tukensa.

Opetusministeriön tiedotteessa sanotaan: "Ellemme nopeasti panosta paitsi teknologiaan, myös uudenlaisiin sisältösovelluksiin ja oppimismenetelmiin, olemme vaarassa pudota kansainvälisestä kärjestä niin tietoyhteiskuntakehityksessä kuin oppimistuloksissakin."

Ainakin oppimistulosten osalta väite on kuin keitetystä lampaanpäästä.

Suomen koulujen oppimistulokset ovat osaksi hyvät juuri siksi, ettei markkinaväki ole kokonaan päässyt muuttamaan perustaitojen opiskelua välinepuuhasteluksi. Erityisesti äidinkielenopettajat ovat pitäneet huolta perinteisestä lukemisesta ja kirjoittamisesta ja samalla käyttäneet koulunsa oppimisalustaa hyväkseen, mikäli se on ollut järkevää.


Pännä ja paperi vai oppimisalusta?

Miksi aina ei työskennellä jollakin Fronter-alustalla? Koska se on melko raskas. Kokenut äidinkielenopettaja kuvasi asiaa näin: "Kun Fronter oli uusi, käytin sitä kokeeksi useammassa projektissa. Edut olivat mitättömät ja aikaa tuhraantui. Arvasin sen jo koulutuksessa. Kun opetusviraston kouluttaja kehuskeli esimerkkitapauksilla, laskin jo silloin oppilaitteni tekevän heidän puolen vuoden projektinsa muutamassa tunnissa ilman tätä ympäristöä, vaikka kynällä ja paperilla. Niin se oli."

Kosketusnäyttöjä käytetään vähän. Matematiikan opettajat käyttävät Smart Boardia useammin kuin muut. Suomalaiset matematiikan lehtorit ovat rationaalisia ja "usein liitu on nopeampi". Kaiken kaikkiaan ajatus pitäisi suunnata siihen, että kumassakin tapauksessa kyseessä on vain väline. Valmentaja valitsee välineen tilanteen mukaan ja haluaa yleensä tehoja. Opetushallitus taas haluaa nousta käyttövertailussa.

Motiivin pitää olla oikea. Palveluntarjoajilla on nimittäin hyviäkin välineitä.


Pilvipalvelimet ovat käteviä

Jos olisin nuori, haluaisin toki huitaista opinnot etänä. Yliopiston verkkokursseja suoritetaan Moodlessa. Erityisesti Avoimen yliopiston väelle tämä tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutoroituun autodidaktiseen etenemiseen.

Sen sijaan se, että opettajat alkavat käyttää Instagramia, Facebookia, Twitteriä ja Googlen blogeja ja pilvipalvelimia opetuksessa, on oppilaan tietoturvan kannalta kyseenalaista. Sen lisäksi on mietittävä, millaisen mainonnan kohteeksi koulutyötä tekevä oppilas tällöin joutuu.

Nuoret itse voivat hyvinkin innostua. Voisin kuvitella jonkun Lukiolaisten liiton tyypin, joka pönöttää älypuhelimensa kanssa ja on opiskelunsa suorittanut polittis-yhteiskunnallisissa aktiviteeteissa ja varsinaiset kurssit etupäässä "itsenäisesti", olevan valmis vaikka millaiseen teknologiseen vallankumoukseen. Eivät tällaiset älykkäät nuoret ainakaan mitään "puhuvaa päätä" haluaisi kuunnella. Mitä sellaista asiaa kalkkiksilla voisi olla, mitä ei netistä löydä tai mitä eivät itse hoksaisi? 

Heitä ymmärrän parhaiten.

Hallinto puuttuu peliin

Opetushallituksella on paljon verkkokursseja eri kouluasteille, ja niiden käyttö on ollut vähäistä. Opettajat eivät ole halunneet laittaa lapsia koulussa saman välineen eteen, jonka edessä he ovat kotonakin mutta toinenkin syy on. Kaikki materiaali ei ole hyvää. Niinpä Opetushallituksen linjanjohtajat kiertelevät kouluissa, ja viesti on koko ajan sama: tietotekniikan käyttöä tullaan lisäämään hallinnollisin määräyksin.

Monissa maissa tällaisia määräyksiä on ollut pitkään, ainakin viisitoista vuotta. Opetusviranomaiset määräävät, mikä määrä viikossa on suoritettava tieto- ja viestintätekniikan avulla. Näistä maista on rampattu Suomessa oppimistulostemme tähden. He haluaisivat oppia meiltä.

Eräässä sveitsiläisessä koulussa ei ole koulukirjoja. Heille myytiin iPadit. He eivät kirjoita, he ottavat kuvia. Oppimistulokset ovat heikentyneet dramaattisesti.

Mutta meidän Opetushallitustamme hävettää, kun käytämme liian vähän sitä sähköistä rihkamaa, jonka markkinaväki työnsi muutenkin köyhiin kouluihin. He pelkäävät, että jäämme junasta.

Tietoteknisiä taitoja pitää opettaa

OPH:n johto mainitsee mielellään, varsin ylimielisesti, ettei tietokonetta pidä ajatella vain kirjoituskoneena tai tiedonhakukoneena. Opettajat tietenkin kysyvät heti, että jos sillä ei tehdä tekstejä, haeta tietoa tai liikuta jossain käyttöympäristössä, mitä sillä sitten tehdään. Vastausta ei ole koskaan tullut.

Tvt-perustaitojen opettamista ei saisi missään tapauksessa halveksia. Suomalaislasten atk-taidot ovat oikeasti huonot. Koululaiset eivät osaa käyttää tekstinkäsittely- tai  taulukko-ohjelmia kovinkaan hyvin. He hallitsevat Facebookin, mutta Excel vie sormen suuhun. MLL suositteleekin, että liikaa tietokoneella viettävän nuoren pitäisi liittyä ATK-kerhoon! Ei ole huono ajatus.

Myös opettajien täydennyskoulutuksen pitäisi suuntautua perusosaamiseen. Heidänkin todellinen it-osaamisensa on heikohkoa. Luokanopettajat ovat tutkimuksissa profiloituneet hiukan lohdullisempina osaajina. Ikä vaikuttaa osaamiseen. Niiden opettajien, joiden vastuualueeseen tvt kuuluu, keski-ikä on yli 50 vuotta.

Yleissivistys vai tvt?

Vuosi sitten paruttiin, koska suomalaisten koululaisten yleissivistys on dramaattisesti laskenut. Lukiolaiset haluavat kirjoittaa uuden oppiaineen terveystiedon, koska sitä pidetään helppona. Historia, biologia ja uskonto häviävät kisan. Paljon on syitä. Jokainen lyhytnäköinen terve nuori on mieluimmin poissa kurssilta kuin istuisi luokassa. Itsenäinen suoritus tai verkkokurssi on silloin ratkaisu. Kirjat korvaa kone, jota voi selata sieltä täältä, eikä päähän tarvitse painaa niin paljoa.

Opetusministeri alkoi vuonna 2012 runnoa "yleissivistystä mittaavaa koetta" ainakin pöydälle ja nyt on tvt:n vuoro olla framilla. Saa nähdä, tietääkö vasen käsi mitä oikea tekee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti