tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kerjäläisiä ja hanhenpaskaa

Helsingissä (608 000 asukasta) tehtiin viime vuonna 8000 taskuvarkautta. New York Cityn (8 175 000 asukasta) alueella alle 5000.

Matkailumarkkinointi on turhaa. Erään tapaamani turistin mukaan kesäinen Helsinki on korkeita hintoja, epämiellyttäviä kaupustelijoita ja hanhenpaskaa.

En sitten viitsinyt ehdottaa Korkeasaareen menoa.

Keväällä kohistiin, että Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen palkka on suurempi kuin New Yorkin ja Lontoon pormestareiden. Kaupunginhallituksen suunnittelema lisäkorotus peruttiin. Iso palkka se on. Eräs tuttu sanoi: "Jos kaupungin virkamies mies saa 200 000 vuodessa, hän voisi edes mennä siivoamaan rannoilta hanhenpaskaa tai jotain."

Se ei kuulu kaupunginjohtajan tehtäviin. Viime päivinä hänen tehtävänsä on ollut antaa lausuntoja kerjäämisestä. Kun Pajunen avasi suunsa, hän sanoi: "Kerjääminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin".

Alettiin todistella, että kyllä kuuluu. Mieron tiellä on oltu. Elias Lönnrot kerjäsi poikana. Hän muuten saikin hyvin, kun oli pieni ja musta.

Moni suomalainen näkee balkanilaisten hädän ja haluaa auttaa. On vaikea ottaa vastaan puhtaaseen ja vilpittömään tunteeseen epäsopivaa tietoa lieveilmiöistä. Kyllä silmät jotain näkevät, mutta sydän sanoo muuta. Kun järki ja tunne ovat vastakkain, tunne voittaa aina. Luonto on tehnyt ihmisen sellaiseksi.

Sama toisessa leirissä; siellä tunnetaan säälin ja auttamishalun sijasta vihaa. Viranomaisten saamattomuus laitetaan kasvavan liberaaliuden ja "vihervasemmiston" syyksi baareissa, joissa tatuoidut kaljamahaiset pudokkaat kantavat leijonariipusta kaulassa.

Kerjäläisoopperan suurimmat poliittiset tukijat löytyvät vihreiden, vasemmistoliittolaisten ja demarien joukosta. Romanit pyritään profiloimaan uudelleen kulttuurimahdollisuudeksi, mikä on yhtä typerä ajatus kuin Pajusen lausunto oli. Helsingissä vaikeaksi käynyttä romaniasiaa hoitelee kovissa paineissa Jarmo Räihä. Helsingin poliisi liittyi mukaan politiikkaan ja antoi lausunnon, jonka mukaan kerjäläiset ovat vapaaehtoistyössä eivätkä siten ihmiskaupan uhreja. He kysyivät asiaa kymmeneltä kerjäläiseltä yhden päivän aikana ja rikkoivat äänivallin mediassa tällä mullistavalla tutkimuksellaan. Keskusrikospoliisilla on asiasta hiukan toinen näkemys. Romanian oikeuslaitoksella on sama näkemys kuin KRP:lla, mistä sisäministeri Räsänen uskalsi huomauttaa.

Poliisiylijohtaja, poliittinen virkamies Mikko Paatero, on kerrankin hiljaa, emmekä saa tietää, kumpaa poliisia hän nyt rakastaa. Sen tiedämme, ettei ainakaan liikkuvaa poliisia.

Ooppera jatkunee ensi kesänä. Mätäkuun jutuksi ei enää koskaan tarvita Ruokolahden leijonaa.

Mikä ihmeen vihervasemmisto?

Usein käytetty termi vihervasemmisto on epämääräinen. Yleensä sillä tarkoitetaan persujen vastakohtaa eli kaikkia muita. Kristilliset kuuluvat salavasemmistoon, koska Jeesus oli sosialisti. Kokoomus on epäluotettava, Stubbilla on pinkki paita, ja mies on syönyt simpukoita. Pääomalla ei ole isänmaata.

Mikään ei ole sentään näin yksinkertaista. Kannattaa pöyhiä valtuuston pöytäkirjoja. Valtuutettujen blogeja voi lukea ristiin - tulee neutraalimpi olo. Yllättävän kirjavaa äänestyskäyttäytyminen on eduskuntaan verrattuna. Ilmeisesti vain erittäin tärkeiden päätösten alla pidetään ryhmäkokous. Katsotaanpa muutama esimerkki siitä, miten homma toimii.

Kun Helsingin luottamushenkilöstö hylkäsi Helsingin matkailuelinkeinolle tärkeän tornihotellihankkeen, kiljuttiin, että hankkeen kaatoi "vihervasemmisto". Osmo Soininvaara kertoo blogissaan, keihin hänen mielestään hanke kaatui ja miksi hän äänesti puolesta. Äänestys meni 43-42, mutta vaa´ankieliasemassa olivat Tom Packalen (Ps), asuntoministeri Jan Vapaavuori (Kok) itse, Eero Heinäluona (SDP), Leo Stranius (Vihr.) ja Matti Niiranen (Kok).

Välillä kuntalaisten valtamielipide yhtyy luottamushenkilöiden toiminnan kanssa. Kautta puoluerajojen hyväksyttiin, kun opetuslautakunta oikaisi koulumaailmassa tapahtuneen vääryyden ja opetustoimen johtajan masinoiman ajojahdin ja näpäytti vakavaa rakenteellista korruptiota, jota ei saanut lehdistössä avata, koska asia kietoutui yhteiskunnallisiin tabuihin. Oikeamielisen lautakunnan puheenjohtajana toimi Outi Alanko-Kahiluoto (Vihr.).

Demokratia tuottaa maallikkojuryja, joissa voi tiivistyä niin järki kuin tyhmyys. Sattumako ratkaisee? Äänestäjät? Tietenkin.

Pitää seurata tekoja.

Mikä bisnestä jarruttaisi?

Yksi Helsingin viehättävimmistä paikoista on Malmin lentokenttä, joka on tulevaisuudessa varteenotettava turismin ja tulon lähde. Grynderit ovat iskeneet siihen silmänsä. Nyt taas olettaisi jonkun vasemmistolaisen puolustavan sitä.

Turha luulo. Vihreät ja Vasemmistoliitto puolueina yhdenmukaisimmin haluaisivat rakentaa helsinkiläisten varakentän päälle. SDP:n Osku Pajamäki samoin, ja reipasta mielipidettään stadilaisiin asioihin ehti tarjoilla myös porilainen ministeri Kiuru, mutta hänet siirrettiin opetusministeriksi.

Vasemmistoliitto haluaa puolueena siis eri asiaa kuin sen omat ehdokkaat halusivat vaalien ennakkokyselyssä. Ennen vaaleja tietysti vastataan kysyjän toiveiden mukaan.

Kentällä on maa-alaa suoja-alueineen 124 hehtaaria. Siihen nähden, että Helsingissä on silkkaa metsää 4800 hehtaaria, se on vähän. Sipoosta Helsinki nappasi juuri tuhansia hehtaareja lisää. Vihreät eivät ehkä ole edes perillä kentän suoja-alueen virkistys- ja luontoarvoista saati kulttuuriarvoista. Ne löytää Malmia puolustavan organisaation lehdestä tai sivuilta. Monilla kokoomuslaisilla on taloudellinen lehmä ojassa rakentamisessa. Se, että he ylipäänsä jakautuvat, johtuu kentälle tulevaisuudessa asetettavista odotuksista. Finavian kentistä vain Helsinki-Vantaa tuottaa voittoa, ja Malmi oletettavasti vähiten tappiota. Jussi Pajunen näkee asiakkaat Malmin ostoskeskukselle, mutta rohkeat visionäärit kasvavan liikelentämisen Helsingille tuomat mahdollisuudet.

Entä Santahamina? Tässä asiassa Vihreät erkanee Vasemmistoliitosta ja SDP:n Osku Pajamäestä. Vihreät ei ole lainkaan innostunut saaren rakentamisesta, koska saaren luonto on niin upea. Maanpuolustusasiat eivät tässä ole perusteena. Pelkäksi virkistysalueeksi he saaren haluaisivat ja luopuisivat ylipäänsä koko armeijasta, eihän sitä kuitenkaan tarvita mihinkään.


Kaneista hanhiin

Joskus sattuma puuttuu peliin, kun kaupungin johto on halvaantunut. Muistammehan takavuosien kaniongelman? Kani on varsinainen kopiokone; se poikii muutaman viikon välein. Kanta oli räjähtämässä käsiin, ja kaupunki jahkaili metsästyksen kanssa. Yleinen mielipide heilui puolesta ja vastaan, samoin luottamushenkilöstön keskustelu oli kuumaa. Pyydystäminen aloitettiin, mutta oltiin pahasti myöhässä.

Nyt kaneja on Helsingin keskustassa vähän. Kanta on likimain hävinnyt. Luonto hoiti tilalle cityketun. Citykettuja on jo yli sata, ja niillä on nälkä. Kettujen kristalliöistä selvinneet kanit pakenivat ympäryskuntiin.

Kasvanut kettukanta käy kanien loputtua jänisten ja rusakoiden kimppuun ja sen jälkeen linnunpoikaset ja munat tulevat ehkä proteiinilistalle.

Uusi kiroilun aihe ovat nimittäin hanhet. Valkoposkihanhia on valtavasti. Meren läheisyydessä olevat jalkapallokentät, leikkipaikat, nurmikot ja tietenkin uimarannat ovat täynnä hanhenpaskaa.

Hanhien tarina on erikoinen. Alkuaan se ei kuulunut luontoomme. Mutta Helsinki ei ole mikään Australia, joka haluaa pitää status quon. Yksi villi hanhipari pesi tarhahanhien joukossa Korkeasaaren eläintarhassa vuodesta 1987 alkaen. Kaikki niiden ja tarhahanhien terveet poikaset vapautettiin vuosina 1987-1989. Värirenkaiden avulla on varmistettu, että Helsingin kanta on osin villin parin, osin eläintarhasta vapautettuja yksilöitä. Hanhia tuotettiin Korkeasaaresta vuosina 1987-1992 kaikkiaan 54 yksilöä.

Vuonna 2012 hanhia arvioitiin olevan yli 8000 yksilöä. Syyskannan kasvuvauhti on ollut 33% vuodessa, mutta se tasoittunee. Ympäristöviranomaiset tietävät, että hanhet aiheuttavat vaaraa lentoliikenteelle, mutta vielä ei tällaista tilannetta ole ollut.

Valkoposkihanki kuuluu Euroopan unionin lintudirektiivin 1. liitteeseen. Sitä ei suositella metsästettäväksi, vaikka uhanalaisluokituksessa se määritellään elinvoimaiseksi.

BirdLife Suomen mukaan valkoposkihanhien määrän vähentämiseen Suomessa ei ole tarvetta, koska niiden aiheuttamia haittoja pystytään vähentämään ohjaamalla parvet pois ongelmakohteilta. Myöskään hanhien hätyyttäminen nurmikenttäalueilta ei ole järkevää, koska alueen tarjoama ruoka on hanhille elintärkeää ravintoa.

Valkoposkihanhien lisäksi kanadanhanhet ovat lisääntyneet, mutta eivät samalla tahdilla.

Irvileukojen mielestä valkoposkihanhia ei metsästetä siksi, että Nils Holgersson ratsastaa sellaisella ja ne osaavat todistettavasti puhua. Mutta kyllä Holgersson ratsastaa kanadanhanhella.


1 kommentti:

  1. Korjaan pakinaani Helsingin eduksi vähän: New Yorkissa tehdään taskuvarkauksien sijasta aseellisia ryöstöjä.

    VastaaPoista